Paras klapikone – miten valita just se oikea omaan pihahommaan?
Jos poltat puuta säännöllisesti, jossain kohtaa se käsipeli kirveen kanssa alkaa tuntua selässä. Siinä kohtaa katse kääntyy klapikoneisiin. “Paras klapikone” ei kuitenkaan ole yksi ja sama kaikille.
Paras on se, joka sopii sinun puumääriin, puulajeihin, käytettävissä olevaan sähköön ja tapaan tehdä hommia.
Hydraulihalkoja vai kineettinen klapikone?
Suurin osa klapikoneista on hydraulisia: sylinteri työntää kiilaa, joka halkaisee puun. Näissä puhutaan “tonneista” eli halkaisuvoimasta. Pienet kotikoneet ovat tyypillisesti 5–7 tonnia, keskiluokka 10–15 tonnia, ja raskaassa päässä mennään yli 20 tonnin.
Mitä kovempaa ja oksaisempaa puuta (koivu, leppä, jopa vähän pihkaista mäntyä), sitä enemmän voimaa on hyvä varata. Jos teet lähinnä suoraa, kuivaa koivua pätkänä 25–33 cm, 7–10 tonnia riittää yllättävän pitkälle.
Jos vastaan tulee paksuja, tyviä ja kunnon oksapaakkuja, 15–20 tonnia alkaa olla turvallinen valinta, ettei homma jää junnaamaan.
Hydrauliikan rinnalla on “kinetic”-koneita eli vauhtipyöräkoneita. Niissä halkaisuliike on salamannopea: puu halkesi – klonk – ja mennään jo takaisin. Nopeus on niiden valtti, mutta kun puu on todella hankalaa, hydrauliikka on anteeksiantavampi ja tasaisempi. Sitten on vielä kartiokairat (ruuvihalkojat), jotka kairautuvat puuhun.
Niitä näkee traktorikäytössä ja harrastajilla, mutta ne vaativat totuttelua ja terveen kunnioituksen – väärällä otteella puu voi pyörähtää arvaamattomasti. Kotipihalle ja yleiseen helppouteen hydrauliikka on se “varma nakki”.
Sähkö vs polttomoottori vs traktorikäyttöinen klapikone
Sähkö vai polttomoottori vai traktori? Tähän vastaat katsomalla pihasi sähköjä ja puumäärääsi. 230 V (normaali kotitaloussähkö) on näppärä, hiljainen ja vähäpäästöinen. Usein riittää 10 A sulakkeelle, vahvemmat koneet haluavat 16 A syötön.
Pitkiä jatkojohtoja kannattaa välttää – jos on pakko, ota kunnollinen, paksulla kuparilla. 400 V kolmivaihe tuo lisää vääntöä ja työvarmuutta, mutta kaikilta ei löydy talosta tai vajasta sellaista. Polttomoottorikoneen valtti on liikuteltavuus: viet koneen puupinon luo, et toisinpäin.
Haittapuolena meteli, huollot ja pakokaasu. Traktorikäyttö on sitten oma maailmansa: jos tila ja kalusto on muutenkin traktorialueella, voima ulosotosta (PTO) pyörittää isoakin halkomakonetta kevyesti.
Pystymallinen klapikone vai vaakamallinen
Työtapa vaikuttaa paljon viihtymiseen. Vaakasuora klapikone, jossa on työpöytä, on helppo, kun pöllit ovat kevyitä. Nostat puun pöydälle, ohjaat kahdella kädellä ja annat koneen tehdä työn.
Pystymallinen (tai kombi, jossa asento vaihtuu) loistaa, kun puut ovat raskaita: pölli kärrätään koneen viereen ja sitä vain kallistetaan kiilalle – selkä kiittää. Monessa koneessa on niin sanottu takaisinkulun rajoitin: kun halkaiset vain 25–30 cm paloja, sylinterin ei tarvitse palata joka kerta täyttä matkaa.
Säästyy aikaa ja hermoja. Myös neliterä tai kuusiterä (ristikiila) on kiva, jos puu on suoraa: yhdellä painalluksella tulee neljä klapia. Oksaisella puulla peruskiila on varmempi.
Halkomankoneen turvallisuus
Turvallisuus on juttu, josta ei tingitä. Kaksikätinen käyttö (molemmat kädet vivuilla tai napeilla) on hyvä, ei tule laitettua sormia vääriin paikkoihin.
Suojaverkot, hätäseis, kunnollinen kiilan suojus ja jämäkkä runko ovat asioita, joita kannattaa katsoa jo kuvista. Pidä maadoitetusta jatkojohdosta kiinni, käytä suojalaseja ja kuulosuojaimia – kyllä, sähköinenkin kone jaksaa jyrähtää.
Tukevat kengät ovat halpa vakuutus. Ja pilke silmäkulmassa: älä sotke hupparin nauhoja liikkuviin osiin, se on ihan oikea riski.
Ergonomia
Sopiva työskentelykorkeus on kaikki kaikessa – jos pöytä on polvissa, selkää alkaa kolottaa nopeasti. Joissakin malleissa on nostotaso tai apurulla: pölli nousi “itsestään” kiilalle. Se on luksusta, mutta jos halotat kymmenen mottia vuodessa, pienempi konekin hoitaa homman kun teet lyhyemmissä pyrähdyksissä.
Hyvä ulostulohylly tai -taso säästää kyykkyjä: klapit jäävät hollille, eikä joka pätkän perässä tarvitse kumartua. Pienilläkin jipoilla saat ison eron: laita klapipussi tai -laatikko suoraan ulostulon alle. Tai tee pinosta valmiiksi “syöttöpöytä”, josta puut rullaavat helposti koneelle.
Klapin pituus kannattaa miettiä
Mitä puuta halkaiset ja minkä mittaiseksi? Yleisimmät klapimitat ovat 25 cm (pienet kiertoilmatakat), noin 33 cm (perustakat ja pönttöuunit) ja 50 cm (leivinuunit, isot pesät). Varmista, että koneen halkaisupituus riittää.
Useimmat 230 V koneet yltävät 52 cm pituuteen, mikä riittää useimmille. Jos sahaat 50 cm pätkää, ota malli, jossa on edes muutama sentti varaa. Halkaisunopeus on toinen arjen juttu: 5–7 sekuntia suuntaansa tuntuu sulavalta, 10–12 sekuntia on vielä ok, mutta jos vauhti laskee siitä, päivä venyy.
Kinetic-koneessa sykli on usein vain pari sekuntia – se on hienoa, kun puu on helppoa ja työtahti tasainen.
Huolto
Huolto ei ole rakettitiedettä, mutta se kannattaa huomioida. Hydrauliöljy ja suodatin vaihdetaan valmistajan ohjeen mukaan; letkut tarkistetaan vuotojen varalta. Kiila pysyy terävänä pientä viilausta tai teroitusta myöten.
Talvipuuhiin kannattaa valita kylmää sietävä hydrauliöljy, ja antaa koneelle muutama lämmittelysykli ennekuin vetää täysillä.
Polttomoottorissa perusasiat: öljyt, tulppa, ilmansuodatin ja bensan laatu. Kinetic-koneessa remmit ja kytkinmekanismi kuuluvat tarkistuslistalle. Kun kone pysyy kunnossa, se on myös turvallinen.
Koneen liikuteltavuus
Liikuteltavuudessa on eroja. Pienessä koneessa on usein isot kumipyörät ja kahva – siirrät sen pihan laidalta toiselle yksin. Raskaat 20+ tonnin koneet ovat perässä vedettäviä.
Niissä houkuttaa “perään ja menoksi”, mutta muista, että kaikki kärryt eivät ole tieliikennekelpoisia.
Pihan sisällä siirto on helppoa, maantielle tarvitset hyväksytyt valot, kilvet ja nopeusluokan. Jos tiedät rahtaavasi konetta mökille ja takaisin, tämä on tärkeä rasti.
Klapikoneen hinta
Entä hinta? Haarukka on leveä. Pienet, 230 V -koneet lähtevät usein sadoista euroista. Keskiluokassa liikutaan jo selvästi korkeammalla, ja traktorin perään tai polttomoottorilla varustettu, isolla voimalla ja lisävarusteilla maustettu kone maksaa tuhansia.
Budjettia kannattaa katsoa suhteessa omaan polttomäärään: jos poltat 3–5 m³ vuodessa, helppokäyttöinen 7–10 tonnin sähköhydrauliikka on monelle “paras” – käytät sitä pari iltaa keväällä ja yhden syksyllä, työ sujuu ja kone mahtuu varastoon. Jos taas halotat 15–30 m³ ja teet sen mieluiten yhden viikonlopun rykäisynä, suurempi voima, parempi ergonomia ja nopeus maksavat itseään takaisin hikipisaroissa.
Pari käytännön juttua
Pieni, mutta oleellinen huomio: varaa itsellesi tilaa. Hyvä halkomapaikka on tasainen, siinä on tilaa syöttöpuolelle ja ulostulolle, ja katos tai pressu yläpuolella tekee hommasta mukavampaa sateella. Laita klapipussit, -laatikot tai trukkilavat valmiiksi oikeille paikoilleen.
Kun puut kulkevat “linjastolla” sahalta koneelle ja siitä pinoon tai pussiin, homma on yllättävän sujuvaa.
Tämä on juuri se kohta, jossa arjen esimerkki ratkaisee: laita radio soimaan, pyydä kaveri syöttämään puita ja sinä otat vastaan – tai toisin päin. Yksi syöttää, toinen järjestää, kolmas tekee pinoja. Kone jaksaa, kun ihminen ei turhaan kyyki.
Kriittisen ominaisuudet
Mitä ominaisuuksia nostaisin esiin “parasta” etsiessä? Voima (riittävästi, mutta ei yliampuva), halkaisunopeus (ettei päivä veny), ergonomia (työpöydän korkeus, tuki- ja nostot), turvallisuus (kaksikätisyys, suojat, hätäseis), liikuteltavuus (pyörät tai aisa), sekä käytettävissä oleva sähkö.
Bonuksena säädettävä takaisinkulku, vaihdettava kiila, kunnollinen ulostulohylly ja teline klapipusseille. Jos konetta käyttää useampi perheenjäsen, painelaitteiden vivut ja painikkeet saavat olla loogiset – ei tarvitse arpoa, mihin suuntaan vipua käännetään, että kiila tulee takaisin.
Esimerkki arjesta
Katsotaan vielä pari arjen tilannetta. Pientalon omistaja, joka polttaa takassa ja saunassa, käyttää puuta ehkä 4–8 m³ vuodessa. Pöllit ovat 25–33 cm, koivua ja vähän sekapuuta. Paras kone? 230 V, 7–10 tonnia, vaakamalli pöydällä, säädettävä takaisinkulku ja mahdollisesti neliterä silloin kun puu on suoraa.
Kone rullaa pyörillä varaston nurkasta pihalle, ja homma hoituu parissa illassa. Sitten maatilan isäntä, jolla on traktorikalustoa ja puita kertyy kymmenissä kuutioissa. Paras? Traktorikäyttöinen hydrauliikka, pystyasento raskaiden pöllien kanssa, nostopöytä ja ristikiila, jolla syntyy valmista nopeasti.
Ja mökkiläinen, joka tekee puut harvakseltaan mökkirannassa, ilman varmaa sähkönsaantia: polttomoottorikäyttöinen keskiluokan halkoja tai pienempi sähköinen + aggregaatti – riippuen siitä, kumpaa löytyy pihasta.
Yhteenveto
Lopuksi tiivistetään: paras klapikone on kompromissi voiman, nopeuden, käyttömukavuuden ja budjetin välillä. Älä pelkää “liian pientä” jos puu on helppoa ja määrä rajallinen, mutta älä myöskään aliarvioi oksaisen koivun itsepäisyyttä. Kun mietit valintaa, kysy itseltäsi viisi asiaa: paljonko halon vuodessa, millaista puuta, miten pitkää klapia, millainen sähkö (tai traktori/aggregaatti) käytössä, ja missä tilassa teen hommat. Kun nämä ovat selvillä, paras kone ei enää ole mysteeri – se on se, joka sopii sinun arkeesi niin hyvin, että homma hoituu kerralla, ilman turhaa tuskailua. Ja se on oikeastaan koko jutun pointti.
